ULLA-MAIJA VAITTINEN debytoi valtakunnallisessa Nuorten näyttelyssä 1972. Siitä alkaen hänen taiteensa johtoajatuksena on ollut maailman hahmottaminen taiteen keinoin. Sekä yksittäisen ihmisen että ihmiskunnan ongelmien käsittely ja niistä viestittäminen ovat olleet sen sisältöinä.

Ensimmäisessä valtakunnallisessa Nuorten näyttelyssä esiteltyjen pronssiveistosten jälkeen ovat Vaittisen taiteen sisältöä olleet välittämässä eri grafiikan menetelmät, akvarellimaalaus, frottage, camera obscura, video, valokuvavedokset, pellavamassa- ja kierrätysmateriaalit ja ready-made. Teosten esitysmuoto on vaihdellut tila-, ympäristö- ja performanssista maalauksiin ja veistoksiin.

Ulla-Maija Vaittinen on halunnut osallistua taiteensa kautta keskusteluun aikakäsitteen moninaisuudesta ja ekologiasta, ihmissuhteista ja -kohtaloista sekä perheiden hyvinvoinnin kysymyksistä. Ajan kulkua sekä lineaarisesti että syvyyssuunnassa hän on kuvannut monikerroksisesti mm. teossarjoissaan Elämäni kivijalat Helsingissä (frottage-tekniikka) ja Talo elää (valokuvavedoksia ja videoteos). Samaa aihetta käsittelevät myös Aika-tilateos ja Luolamaalauksia.

Ekologisen huolensa ilmastonmuutoksesta hän on tuonut koskettavasti esiin ympäristöteoksissaan Huvila meren rannalla ja Nostre Mare. Ihmissuhteita ja ihmiskohtaloita hän on kuvannut suurella empatialla esimerkiksi teoskokonaisuuksissa On lottovoitto syntyä Suomeen ja Poltetut sillat, mutta käyttää myös terävää satiiria tilataideteoksessaan Sydänateria kolmelle.

Laajassa sarjassaan pellava- ja paperimassasta työstettyjä siipiveistoksia taiteilija on halunnut kuvata alas ammuttuja, haavoittuneita ja siipeensä saaneita ihmiskohtaloita. Tarjolla on myös varasiipiä uuteen lentoon.

Huoli suomalaisen perheen hyvinvoinnista on saanut Ulla-Maija Vaittisen taiteessa lukuisia tulkintoja. Vaikuttavin on ehkä vuosina 2006–2013 syntynyt kokonaisuus Mitä pitsiverhojen takana tapahtuu, joka hienovaraisesti raottaa perheiden pahoinvoinnin peittävää verhoa. Teos alkoi yksittäisistä frottage-tekniikkaa käyttävistä pastellimaalauksista, täydentyi välillä iltapäivälehtileikkeillä, laajeni tilataide- ja videoteokseksi 2012 ja täydentyi readymade-teoksella 2013.

Viime aikoina teosten keskiössä ovat olleet lapset ja heidän asemansa tässä maailmassa. Koronaepidemia laajensi teosten sisältöä ja muutti niiden tekniikkaa. Viimeisimmät työt ovat ekspressionistisia maalauksia akryylilevylle. Lasten kohtalot ovat edelleen mukana teoksissa, mutta ne ovat saaneet laajemman sisällön.

Ulla-Maija Vaittinen on Suomen Taiteilijaseuran matrikkelitaiteilija. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

ULLA-MAIJA VAITTINEN debuted at the National Youth Exibition in 1972. Since then, she has participated in dozens of group and solo exibitions both in Finland and abroad. She works in a wide array of techniques: sculpture, graphics, painting, papier-mâché, installation, video, frottage, ready-made and enviromental art. Lately, the Covid-19 epidemic has expanded the content and technology of her works.

Ulla-Maija's motto is Art may not change the world, but it can evoke emotions, affect our way of thinking and foster discussion.

Vaittinen has graduated from the Helsinki University Of Applied Arts (nowadays a faculty of Aalto University). She has taught visual arts since 1979. Vaittinen is a member of several Art Societies.

Ulla-Maija Vaittinen is a member of the Artists' Association of Finland. She lives and works in Helsinki, Finland.